Tulehdussairaudet ja immuunipuutos
Mitä ovat immunoglobuliinit?
Vasta-aineet ovat osa kehon puolustusjärjestelmää. Niiden tärkein tehtävä on havaita tartunnanaiheuttajia, joita voivat olla bakteerit, virukset, madot, loiset ja sienet.
Vasta-aineet ovat suuria proteiineja, jotka näyttävät jotakuinkin kaksisaksisilta ravuilta. Ne voivat sitoa itseensä tartunnanaiheuttajan pintamolekyylejä eli antigeenejä ja auttaa siten puolustusjärjestelmän muita osia taistelemaan tartunnanaiheuttajaa vastaan. Poikkeustilanteissa vasta-aineet voivat hyökätä omaa kehoamme vastaan. Silloin ystävämme muuttuvat vihollisiksi.
Vasta-aineet voivat esimerkiksi kiinnittyä hermosäikeisiin. Sen seurauksena ihminen sairastuu niin, että hänen lihaksistaan katoaa voima, hän tuntee pistelyä sormissaan tai hänen jalkansa puutuvat.
Eristettyjä vasta-aineita on jo pitkään käytetty lääkkeeksi. Niitä kutsutaan immunoglobuliineiksi (tai gammaglobuliineiksi). Lääkeaineita valmistetaan terveiden ihmisten veriplasmasta. Immunoglobuliinin valmistukseen tarvitaan paljon verenluovuttajia. Veriplasman luovuttajien on oltava täysin terveitä, ja veriplasma tutkitaan tarkasti.
Puhdistusprosessissa saadaan aikaankonsentraatti, joka koostuu pääasiassa immunoglobuliini G:stä. Konsentraatti voi sisältää pieniä määriä immunoglobuliini A:ta ja immunoglobuliini M:ää. Valmistusprosessi on monimutkainen ja aikaaviepä. Yhden immunoglobuliiniannoksen valmistukseen kuluu noin 9 kuukautta.
Immunoglobuliinit lääkkeinä
Immunoglobuliinia sisältäviä lääkkeitä annetaan potilaille, joilla on immuunivajavuusoireyhtymiä tai autoimmuunisairaus. Immuunivajavuusoireyhtymiä sairastavilla on usein hyvin vähän kehon omia vasta-aineita. Hoidossa annetaan suuri määrä vasta-aineita ja sillä tavalla potilaasta tulee vastustuskykyisempi erilaisia infektioita vastaan. Suuri määrä immunoglobuliinia on osoittautunut immuunipuolustusta vakauttavaksi tekijäksi.
Immunglobuliiinihoitoa annetaan kolmella eri tavalla:laskimoon, ihonalaisesti (ihonalaiseen rasvakerrokseen) tai harvemmin lihakseen.
Ihonalainen immunoglobuliinihoito (SCIG)
Ihonalainen immunoglobuliinihoito (ihonalaiseen rasvakerrokseen infusoiminen) mahdollistaa kotihoidon. Elämä on helpompaa, kun lääkettä voi ottaa silloin, kun se sopii omaan elämänrytmiin eikä tarvitse varata aikaa sairaalasta. On helpompaa elää "normaalia" elämää, käydä koulussa tai töissä ja harrastaa vapaa-aikana. Monet sanovat, että heidän elämänlaatunsa on parantunut kotihoidon myötä.
Immunoglobuliinihoito laskimoon (IVIG)
Nykyisin immunoglobuliinihoitoa laskimoon annetaan lähinnä ihmisille, joilla on autoimmuunisairaus. Hoitoon tarvitaan suuria määriä immunoglobuliinia, ja sen antaminen onnistuu vain laskimoon.
Infektiot ja immuunivajavuus
Primaaria tai sekundaaria immuunivajavuusoireyhtymää sairastaville potilaille annetaan immunoglobuliinihoitoa, jotta puuttuvat vasta-aineet saadaan korvattua ja vähennettyä siten infektioiden määrää.
Primaari immuunivajavuus
Immuunivajavuus on sairaus, jossa immuunipuolustuksessa on jokin puutos tai häiriö. Kehon on vaikeampi vastustaa ja taistella tartunnanaiheuttajia vastaan.
Hoitamaton immuunivajavuusoireyhtymä voi käytännössä tarkoittaa toistuvia infektioita ja useita antibioottikuureja vuodessa. Jotkin primaaria immuunivajavuusoireyhtymää sairastavat ihmiset ovat lähes terveitä eivätkä edes tiedä sairastavansa immuunivajavuusoireyhtymää.
Primaarin immuunivajavuusoireyhtymän syynä on se, ettei keho kykene tuottamaan riittävästi vasta-aineita. Tavallisimpia primaarin immuunivajavuuden muotoja ovat IgA-puutos ja IgG-alaryhmän puutos.
Sekundaari immuunivajavuus
Immuunivajavuusoireyhtymä voi olla myös sekundaari. Silloin sen taustalla on jokin toinen syy, joka estää immuunipuolustusta toimimasta. Tällaisia syitä voivat olla esimerkiksi HIV, palovammat tai munuais- ja suolistosairaudet.
Autoimmuunisairaudet
Immunoglobuliinihoidon käyttö autoimmuunisairautta sairastavan hoidossa tähtää potilaan immuunipuolustuksen muuttamiseen.
Guillain-Barrén oireyhtymä (GBS)
Guillain-Barrén oireyhtymä on äkillinen tulehdussairaus. Sairaudelle on tunnusmerkillistä nopeasti etenevä lihasheikkous. Sen syynä ovat vasta-aineet, jotka hyökkäävät ääreishermoston kimppuun. Ääreishermostoon kuuluvat aivojen ja selkäytimen ulkopuolella olevat hermot. Guillain-Barrén oireyhtymä on tästä syystä neurologinen sairaus.
Kun vasta-aineet kiinnittyvät hermosäikeisiin, ne murtavat samalla hermoa suojaavan rasvakerroksen (myeliinin). Sen seurauksena hermosignaalit eivät siirry eteenpäin hyvin. Toisinaan hermot eivät välitä signaaleja. Sen vuoksi lihaksista katoaa voima ja tuntoaisti.
Oireyhtymä voi syntyä, kun kehon immuunipuolustukseen tulee häiriö. Kahdella kolmesta Guillain-Barrén oireyhtymää sairastavasta on raportoitu jokin infektio juuri ennen sairastumista.Yleensä on kyse tavallisesta kurkun, hengitysteiden, vatsan tai virtsateiden tulehduksesta ennen oireyhtymän toteamista. Sairauden voivat laukaista myös rokottaminen ja tietyt lääkeaineet.
Kawasakin oireyhtymä
Kawasakin oireyhtymä on verisuonitulehdus, joka yleensä on suurissa valtimoissa, kuten aortassaa. Sairautta esiintyy ennen kaikkea lapsilla.
Kawasakin oireyhtymä on autoimmuunisairaus, joka vaikuttaa moniin elimiin, kuten ihoon, imusolmukkeisiin ja verisuoniin, vakeimmin sydämeen.
Immuunitrombosytopenia (ITP)
Primaari immuunitrombosytopenia on sairaus, jossa trombosyyttien (verihiutaleiden) määrä vähenee niin paljon, että potilaalle tulee verenvuotoja. Yleensä yhdessä litrassa verta on 150-400 miljardia trombosyyttiä. Primaari immuunitrombosytopeniaa sairastavalla niiden pitoisuus veressä on 5-10 % normaalista.
Sairaudesta on olemassa akuutti ja krooninen muoto. Kroonisesta sairaudesta puhutaan silloin, kun trombosyyttien määrä on alle 150 miljardia yli kuuden kuukauden ajan.
Primaari immuunitrombosytopenia on autoimmuunisairaus. Vasta-aineet tuhoavat trombosyyttejä, ja niiden vähäinen määrä puolestaan lisää verenvuodon riskiä.
