Rokotteiden arvo
Tällä sivulla:
Rokottaminen on tehokkaimpia ja eniten kustannuksia säästäviä toimenpiteitä, joilla voidaan suojella kansalaisia ja yhteiskuntaa vaarallisilta sairauksilta. Rokotteita annetaan terveille ihmisille sairauksien ehkäisemiseksi ja tartunnan leviämisen estämiseksi ja sitä kautta hoitokustannusten pienentämiseksi.
Rokotteet keksittiin 200 vuotta sitten, ja sen jälkeen immuunipuolustuksen vahvistaminen on osoittautunut puhtaan juomaveden saannin lisäksi parhaaksi ja onnistuneimmaksi keinoksi vähentää kuolleisuutta maailmassa. Rokotteet pelastavat joka vuosi 2,5 miljoonan lapsen elämän. Rokotteiden ansiosta on onnistuttu hävittämään isorokko ja tietyillä alueilla myös polio ja tuhkarokko. Vuosina 2000–2007 kohdistetuilla rokotekampanjoilla on autettu vähentämään tuhkarokosta johtuvia kuolemantapauksia ympäri maailman 74 prosenttia, 750 000 kuolemantapauksesta 197 000 tapaukseen. WHO uskoo, että jatkamalla tätä toimintaa ja tarjoamalla riittävät taloudelliset resurssit rokotteilla voidaan pelastaa vielä kymmenen miljoonaa henkeä seuraavien kymmenen vuoden aikana.
Laajoihin yleisrokotuksiin käytettävät rokotteet ehkäisevät sairauksia erittäin tehokkaasti. Ne eivät vain suojaa rokotteen saaneita vaan voivat myös estää infektioiden leviämisen ympäristössä niihin, joita ei ole rokotettu. Tätä ilmiötä kutsutaan laumaimmuniteetiksi. Rokotteet eivät suojaa sataprosenttisesti, mutta niillä saadaan silti hyviä tuloksia, niiden haittavaikutukset ovat vähäisiä ja vakavat komplikaatiot harvinaisia.
Hyvät esimerkit
Rokote - tehoa immuunijärjestelmään
Rokote lisää kehon oman immuunipuolustuksen tehoa niin, että se pystyy taistelemaan mahdollista taudin hyökkäystä vastaan. Se tapahtuu niin, että kehoon muodostuu vasta-aineita ja syntyy immuunimuisti suojaamaan tulevilta virus- tai bakteeritartunnoilta. Osa rokotteista valmistetaan kokonaisista bakteereista tai viruksista tai näiden organismien tietyistä osista. Toiset rokotteet muodostuvat viruksen kaltaisista partikkeleista (niin sanotut VLP-rokotteet), jotka matkivat varsinaista virusta mutta joissa ei ole infektioita aiheuttavaa geneettistä ainesta. Yleisesti ottaen rokotteet käsitellään niin, että ne eivät voi aiheuttaa sairautta vaan aikaansaavat tarkoituksenmukaisen ja suojaavan immuunireaktion.
Uusien rokotteiden kehittäminen
Uuden rokotteen kehittämiseen tarvitaan laajamittaisia tutkimuksia. Tutkimuksista, arvioinneista ja viranomaishyväksynnän saamisesta valmistukseen asti ulottuva prosessi on monimutkainen, aikaa vievä ja kallis. Uuden ja turvallisen, suojavaikutukseltaan suuren rokotteen kehittäminen kestää arvioiden mukaan keskimäärin noin 18 vuotta, maksaa yli 350 miljoonaa euroa. ja edellyttää kymmenientuhansien ihmisten osallistumista kliinisiin tutkimuksiin. Tästä ajasta ja näistä resursseita suuri osa kuluu laadun varmistamiseen ja tuotannon valvomiseen, jotta varmistetaan, että rokote täyttää korkeimmat mahdollisimmat standardit. Rokotteiden valmistaminen on äärimmäisen monimutkaista ja voi kestää useita kuukausia, joskus jopa yli vuoden.
Yksi tärkeä rokotteiden erityispiirre on, että niillä hoidetaan terveitä ihmisiä, usein kokonaisia pikkulasten vuosiluokkia. Siksi rokotteen turvallisuutta koskevalle kliiniselle dokumentoinnille asetetaan suuret vaatimukset, eikä rokotteella saa olla vakavia haittavaikutuksia. Jos on esimerkiksi sairastunut vakavasti ja sairauden parantava lääkeaine on olemassa, on ehkä valmis hyväksymään itse hoidon aiheuttamat tietyt - joskus jopa vaikeat - haittavaikutukset. Sama ei päde rokotteisiin. Siksi yksi tärkeä lähtökohta kansallisen rokoteohjelman käynnistämisestä päätettäessä on se, että yleisön on koettava yhteiskunnan tarjoamat rokotteet turvallisiksi.
Monien vuosien investoinneilla tutkimukseen ja kehitykseen lähinnä lääkeyhtiöissä on saatu tulokseksi rokotteet yli 25 tartuntatautiin. Tutkijat ovat 30 viime vuoden aikana onnistuneet tekemään lisää rokotteiden kehittämistä nopeuttaneita uraauurtavia läpimurtoja hyödyntämällä uutta tietoa biotekniikasta, geneettisen koodin purkamisesta ja tietotekniikasta. Sen seurauksena lääkeyhtiöt ovat hiljattain tuoneet markkinoille joukon uusia rokotteita kohdunkaulasyöpää (ihmisen papilloomavirusta), meningokokkitartuntaa, mahdollisesti pandemiaksi muuttuvaa influenssaa, pneumokokkitauteja, rotavirusripulia ja mm. vesirokon ja vyöruusun aiheuttavaa varicella zoster -virusta vastaan.
Yhteenveto
Rokotteet eivät vain pelasta ihmisiä, vaan niistä on kustannustehokkuuden ansiosta etua myös terveydenhuollolle ja koko yhteiskunnalle. Kansallisissa rokotusohjelmissa käytettävät rokotteet ehkäisevät sairauksia erittäin tehokkaasti. Ne eivät suojaa pelkästään rokotteen saaneita vaan voivat myös estää infektioiden leviämisen ympäristössä niihin, joita ei ole rokotettu. Tätä kutsutaan laumaimmuniteetiksi. Vaikka rokotteet eivät suojaa sataprosenttisesti, niillä saadaan hyviä tuloksia, niiden haittavaikutukset ovat vähäisiä ja vakavat komplikaatiot harvinaisia.
Menestyksekkäällä tutkimuksella ja uudella tekniikalla on viime vuosina kehitetty joukko uusia rokotteita, ja lisää on odotettavissa. Tutkimuksista, laadun varmistamisesta myyntiluvan myöntämiseen, ja valmistukseen asti ulottuva prosessi on kallis, monimutkainen ja pitkä. Siksi lääkeyhtiöt ottavat huomattavia riskejä ja tekevät suuria investointeja, joita tarvitaan uusien rokotteiden kehittämiseen ja valmistamiseen. Jotta lääkeyhtiöiden investointi on kannattava, tarvitaan pitkäaikaista sitoutumista, ennakoitavissa olevaa tulevaa kysyntää ja politiikkaa, jossa ymmärretään rokotteiden arvo.
Viitteet
WHO Weekly Epidemiological Record nr 19, 2006, 81, 189-196.
Plotkin SA, Orenstein WA. Vaccines. 4:e utgåvan. Philadelphia, Pa: W.D. Saunders; 2004:1.
WHO:s rapport State of the world’s vaccination and immunization, third edition 2009
WHO News Release 9 december 2005; With an additional US $1 billion per year immunization could save ten million more lives in a decade.
WHO Fact Sheet 288. Immunization against diseases of public health importance. Mars 2005.
Biomedical Industry Advisory Group. The Biomedical Research & Development Guide 2006
Anders Anell och Anna H. Glenngård: ”Vacciner i Sverige – ett hälsoekonomisk perspektiv.”. IHE Rapport 2007:1.
Socialstyrelsen: ”Vaccination av barn – Det svenska vaccinationsprogrammet.”
Smittskyddsinstitutets hemsida, www.smi.se
Läkemedelsverkets hemsida, www.lakemedelsverket.se
Socialstyrelsens hemsida, www.socialstyrelsen.se
