Uudet polvet

Kaikki puhuvat kuluneista nivelistä. Mutta miten vakavaa se oikeastaan on?
Kysytään 64-vuotiaalta Göstalta ja 45-vuotiaalta Tomasilta. Kummallakin on polvissaan tekonivelet.

Göstalla on mökki meren rannalla Göteborgin länsipuolella sijaitsevassa Näsetissä. Se ei ole suuren suuri. Alle kymmenen neliötä. Siinä mahtuu juuri ja juuri nukkumaan. Mutta ympäristö on sitäkin mahtavampi.

- Hän kutsuu paikkaa paratiisiksi.

Veteen on vain muutama askel kallion poikki, ja siellä kelluu perheen moottorivene.

- Pieni nopea kapine, kertoo Gösta.

Tosin juuri nyt hänen on vaikea päästä veneelle, koska sinne pääsee vain kävelemällä mäennyppylän yli.

Se ei ole helppoa vastaleikatulla polvella. Vasta kuusi viikkoa sitten hän sai uuden tekonivelen.

- Leikkaus tuntuu onnistuneen erittäin hyvin, sanoo Gösta. Mutta en voi vielä mennä mökille. Polvi ei ole täysin parantunut.

Ilman leikkausta kuin lapsi

Göstan polvia on leikattu aiemminkin. Hänellä on ollut tekonivelet jo usean vuoden ajan. Viimeksi leikattiin toinen polvi, koska tekonivel irtosi infektion seurauksena muutama kuukausi sitten. Hän on ollut puoli vuotta sairauslomalla.

Nyt hän taas jaloillaan ja erittäin tyytyväinen.

- Tunne on sanoin kuvaamaton. Se on valtava piristysruiske, hän sanoo.

Hän tarvitsi tekonivelet siksi, että polvet olivat loppuun kuluneet. Nyt hän on kuusissakymmenissä. Hän elänyt ollut suuren osan elämästään ilman profylaksia.

Kun Gösta varttui 1950- ja 1960-luvuilla, sopivaa hoitoa ei ollut. Hänellä oli jatkuvasti verenvuotoja. Oli tietysti vaikea istua hiljaa, kun kaverit pitivät hauskaa.

- Kerran en malttanut olla kokeilematta jalkapalloa, vaikka tiesin, että sen seurauksena viettäisin kuukauden sängyssä, ja niinhän siinä kävi, kertoo Gösta.

- Pyrin etsimään tehtäviä, jotka sopivat minulle. Jalkapallon pelaamisen sijaan pystyin toimimaan tuomarina, hän sanoo.

Hän asui pienessä kylässä Kinnan ja Boråsin välissä. Kaikki tunsivat kaikki, ja kaikki tiesivät, että hänellä oli hemofilia. Se helpotti hieman elämää.

Hän sai paljon tukea kaikilta ihmisiltä ympärillään. Hänen äitinsä kuljetti hänet kouluun pyörällä. Keittiöemäntä toi hänelle ruoan, kun hän joutui istumaan pulpetissa koko päivän silloin, kun verenvuotoja oli.

Kivuliailta verenvuodoilta hän ei kuitenkaan välttynyt.

Aina kun hän satutti itsensä johonkin, hän joutui sänkypotilaaksi ja sai särkylääkettä. Verenvuodot jatkuivat, kunnes ne "asettuivat" itsestään.

- Erittäin huono keino, hän sanoo.

Vasta 27 vuotta täytettyään Gösta sai hemofiliaansa hoitoa. Silloin nivelet olivat kuitenkin jo vaurioituneet verenvuotojen vuoksi.

Minulla vain on pakko olla toimivat polvet

Göstalla on ollut ongelmia erityisesti polvien, kyynärpäiden ja toisen lonkan kanssa. Kulumia hän kuvailee erittäin kivuliaiksi.

- Ne ovat niin mahdottoman kipeät. Pelkästään istuutuminen ja jalkojen suoristaminen tai makuulle meneminen sattui.

Kun hän sai mahdollisuuden tekonivelleikkaukseen, hän tarttui siihen heti. Siitä on yli 15 vuotta. Hän muistaa yhä, miltä se tuntui.

- Kesti jonkin aikaa tottua ajatukseen, että polven sisällä on jotain. Se voi pitää vähän ääntä. Esimerkiksi rappuja kulkiessa. Ne ikään kuin naksuvat. Muuten ne tuntuvat hyvältä, sanoo Gösta.

Täysin ongelmatonta niiden kanssa ei kuitenkaan ole ollut. Tekonivel on irronnut kaksi kertaa infektion vuoksi. Viimeksi puoli vuotta sitten.

Göstalle valinta oli kuitenkin helppo.

- Mitään muuta en voi kuvitellakaan. Minulla täytyy olla toimivat polvet, jotta voin elää normaalia elämää.

Yksi vaihtoehto olisi ollut jäykistysleikkaus.

- Ei se ole mitään elämää. Mieti itse. Ei voi mennä elokuviin tai teatteriin eikä lentää. Lentokoneessa ei voi istua eikä mennä vessaan jäykistetyllä polvella, hän toteaa.

Jäykistyneet nivelet laiskuuden vuoksi

Gösta kokee velvollisuudekseen kertoa omista kokemuksistaan.

- Yhden erityisen neuvon haluan antaa nuoremmille sukupolville. On todella tärkeää huolehtia ennalta ehkäisystä.

Hän painottaa, että aina ei huomaa pieniä verenvuotoja, jotka voivat tuhota niveliä.

- Joten älkää herran nimessä olko laiskoja. Ottakaa ylimääräinen annos, jos aiotte tehdä jotain erityistä. Niin teen itse, kun menen esimerkiksi mökillä ulos nikkaroimaan, sanoo Gösta.

Tomas – myös uudet polvet

Göteborgilaisella Tomasilla on Göstan tavoin tekonivelet polvissa. Oikea polvi leikattiin vasta muutama viikko sitten. Vasen polvi leikattiin kaksi vuotta sitten.

- Uskomatonta, että on olemassa tekoniveliä. Mutta niiden vuoksi ei pidä jättää lääkkeitä ottamatta. Se ei ole koskaan yhtä hyvä, sanoo Tomas.

Hän on nyt vähän yli 40-vuotias. Aivan kuten Göstakin hän on elänyt suuren osan elämästään ilman hoitoa.

Tomasin varttuessa verenvuotojen ennaltaehkäisyyn käytettiin jo hyytymistekijää VIII, mutta hänellä oli vasta-aineita eikä hän voinut käyttää valmistetta ennen kuin 20 vuotta täytettyään. Siksi hänen polvinivelensä ovat kuluneet niin varhain — mihin vaikutti myös runsas liikunta.

- Olin aika villi lapsena, sanoo Tomas.

Ala-asteen loppuvuosina hän istui usein pyörätuolissa. Hän tunnistaa itsensä siitä, kun Gösta kertoo, miten paljon häneltä jäi väliin koulussa.

- Minulla oli myös paljon poissaoloja, sanoo Tomas, joka kertoo ajaneensa Malmön hyytymishäiriöyksikköön "solkenaan".

Odotettua nopeammin

Nyt Tomas on iloinen saatuaan tekonivelet. Hän oli kyllä toivonut, ettei olisi tarvinnut niitä näin varhaisessa vaiheessa.

- Se alkoi, kun olin noin 35-vuotias. Minulla oli kipuja, erityisesti öisin. Välillä heräsin siihen, että toinen polvi oli jumissa, hän kertoo.

Hän tapasi lääkärin, joka ehdotti tekonivelleikkausta.

- Silloin ei ollut kyse siitä, että minun pitäisi pystyä juoksemaan maraton, halusin vain päästä eroon kivuista, sanoo Tomas.

Hän oli 41-vuotias saadessaan ensimmäisen tekonivelen vasempaan polveen.

- Rehellisesti sanottuna olin toivonut, että olisin tarvinnut sitä vasta vähän vanhempana. Tekonivel kuluu sileäksi noin 15 vuodessa.

Hän näkee selvän yhteyden siinä, että hänen polvensa on kulunut sileäksi niin varhain, ja siinä, että hän ei saanut lapsena hoitoa.

- Olen tästä asiasta täysin samaa mieltä Göstan kanssa. Jos ei ota lääkettä tai on laiska, täytyy ymmärtää riskit. Seurauksista saa kärsiä useiden vuosien päästä — eikä se ole mukavaa, sanoo Tomas.

Sinnikäs optimisti

Tomas näkee tulevaisuuden kuitenkin myönteisenä. Sinnikkys ja kova harjoittelu vievät hänen mielestään eteenpäin.

Tavallisesti hän olisi ollut täyttä vauhtia altaassa harjoittelemassa — kahdeksan viikkoa leikkauksen jälkeen — mutta hammastulehduksen vuoksi hänen täytyy odottaa.

- Olen kärsimätön. Parasta on panostaa laadukkaaseen harjoitteluun eikä kävellä aluksi kovin paljoa, hän toteaa.

Hän sanoo, että hänen on vaikea vain olla paikallaan.

- Mieluiten heittäisin kyynärsauvat pois ja juoksisin ulkona ympäriinsä. Se ei vain taitaisi onnistua, hän sanoo nauraen.

Toipuminen on usein pitkä prosessi. Kestää aikansa, ennen kuin liikkuvuus palautuu. Polvi on heti leikkauksen jälkeen yleensä todella jäykkä.

- Se oli hirveän outo tunne. Tuntuu melkein siltä, kuin olisi jäänyt auton alle, sanoo Tomas.

Sen sijaan hän ei koskaan ajatellut niin kuin Gösta, että olisi outoa, että leikatussa polvessa on jotain keinotekoista.

- En ajatellut sillä tavalla. Sen sijaan polveen pistelee, kun kosketan sen ihoa. Vähän niin kuin silloin, kun lyö kyynärpäänsä. Se on kuitenkin vain pieni häivähdys siitä, hän sanoo.

Odottamaton este

Vaikka tekonivelet helpottavatkin elämää pitkällä aikavälillä, Tomas kertoo odottamattomasta esteestä. Viime syksynä hänen piti matkustaa Bulgariaan, ja Itävaltaan tehdyn välilaskun aikana hänet pysäytettiin turvallisuustarkastuksessa.

Metallinpaljastin piippasi.

- He eivät uskoneet minua, kun kerroin, että minulla on tekonivel polvessa. Ei edes sitten, kun näytin haavani, hän kertoo.

Lopuksi hänen oli pakko näyttää todistus siitä, että hänellä on tekonivel.

- Voin vain kuvitella, mitä he kuvittelevat minulla olevan sisuskaluissani, nauraa Tomas.

Muuten hänellä on ollut eniten esteitä vastassa urheilutapahtumissa. Esimerkiksi ottelussa Ullevissa, missä on jyrkät raput.

- Sinne täytyy ottaa kyynärsauvat mukaan, vaikka ei haluaisikaan, hän sanoo ja korostaa, että jyrkkä rappu ei häntä estä. Siihen hän on aivan liian jääräpäinen.

- Olen oppinut, ettei kannata kiihtyä, Tomas sanoo.