Ruiskuja, ruiskuja, ruiskuja
Itsensä pistäminen on pikkujuttu. Ainakin 18-vuotiaan Danielin mielestä. Hän pistää itseään vähintään kolme kertaa viikossa.
– Katso tätä, hän pyytää.
Vasemman käden selkäpuolella, toisen ja kolmannen rystysen takana on verisuoni, joka on hieman muita paksumpi.
– Pistän aina samaan verisuoneen. Se on muuttunut paksummaksi, ja siksi se on tosi helppoa.
Eikö se satu?
– Ehei, ei sitä ajattele. Se kestää vain pari minuuttia.
Hyytymistekijä VIII -tiivisteen pistäminen ei kuitenkaan ole sama asia kuin rokotteen ottaminen ennen lomamatkaa.
Neulan täytyy osua verisuonen sisään, kertoo Daniel. Se voi aluksi olla vähän vaikeaa, mutta siihen tottuu.
Hän muistelee luokkaretkeään Härjedaleniin. Se oli ennen, kuin hän alkoi pistää itse itseään. Paikallisen terveyskeskuksen sairaanhoitajat olivat hyvin taitamattomia.
He yrittivät pistämistä neljä tuntia.
– Huh, sanoo Daniel tilannetta muistellessaan. Se oli aika tuskallista.
Myöhemmin hän oppi pistämään itse itseään.
Hän matkusti Ruotsin hemofiliapotilaiden yhdistyksen järjestämälle lomalle Välimerelle. Siellä hän sai harjoitella pistämistä yhdessä taitavien sairaanhoidon ammattilaisten kanssa.
Nykyään pistäminen on osa hänen arkeaan.
Tidaholmin kodissa hänen äitinsä asettaa kolme kertaa viikossa lääkkeet ruokapöydälle.
- Sitten varmistan töistä palattuani, että pakkaukset ovat hävinneet, kertoo Mari.
Tilanne on hankalampi Danielin ollessa matkalla.
Niin kuin pari vuotta sitten kesällä festivaaleilla. Silloin hän joutui pistämään lääkkeen teltassa.
Tai viime kesänä, kun hän oli DreamHack-tapahtumassa Jönköpingissä. Silloin hän ei tiennyt, minne menisi pistämään.
Hän asui neljä päivää messuhallissa yhdessä tuhansien muiden nuorten kanssa ja pelasi tietokonepelejä melkein vuorokauden ympäri.
– Minulla oli ruiskut mukana, mutta missä voisin pistää lääkkeen?
Hän istui suurimman osan ajasta tietokoneruudun edessä ja pelasi Counter Strikea ja muita pelejä.
– Se oli aivoja tylsistyttävää mutta hauskaa.
Tietokoneet ovat yksi Danielin suurimmista kiinnostuksen kohteista, ja yksi hänen suosikkipeleistään on World of Warcraft, joka hänen mukaansa aiheuttaa ”suhteellisen pahan riippuvuuden”.
- Minä olen nyt onnistunut vierottumaan siitä, hän sanoo.
Daniel käy nyt viimeistä vuotta lukion luonnontieteellisellä linjalla.
– Matikka on vaikeampaa kuin luulin. Se on kuitenkin hyvä linja, hän sanoo.
Ylioppilaskirjoitusten jälkeen aion jatkaa opiskelua. Todennäköisesti tietoverkkotekniikkaa Jönköpingissä.
Daniel ajattelee hyvin harvoin sitä, että hänellä on vaikea hemofilia. Vain silloin, kun hän pistää itseään.
– Äiti huolehtii enemmän, hän sanoo.
