Luulin sitä harjoittelukivuksi

Magnus yritti nousta seisomaan, mutta jalat eivät totelleet häntä. Silloin hän ymmärsi, että jotain oli vialla. Viime viikkojen kivut eivät olleet enää tavallista harjoittelukipua.

Kaikki alkoi edellisenä syksynä. Magnus ja hänen vaimonsa olivat ostaneet pari kuukautta aiemmin talon.

- Remontoimme sitä parhaillaan, hän kertoo.

Kaksikerroksinen 60-luvun omakotitalo pienellä paikkakunnalla Smoolannissa kaipasi korjausta. Tällä hetkellä 26-vuotias Magnus oli aiemmin täysin terve. Hän pelasi sählyä ja lenkkeili. Kesken uuden talon remontoinnin hän tunsi outoa kipua käsivarsissa ja kämmenissä. Hän ei silloin kuitenkaan ajatellut asiaa sen enempää.

- Tein töitä tavalliseen tapaan, kertoo Magnus.

Kipu ei kuitenkaan kadonnut. Käsivarret ja kämmenet olivat kipeät ja jännittyneet. Hän kuvailee sitä harjoittelukivuksi. Hän oli tehnyt töitä uudessa talossa, ja omassa työssäänkin hänellä oli paljon tekemistä. Ei siis olisi ollut mikään ihme, jos hänellä olisi ollut harjoittelukipua.

Hän ei tietenkään voinut tietää, että kipu oli oire Guilliain-Barrén oireyhtymä (GBS) -nimisestä autoimmuunisairaudesta.

Heikkous paheni
Pian kipu muuttui lihasheikkoudeksi. Sitten tila etenikin nopeasti, mikä on tavallista GBS:ssä. Kolmen neljän viikon kuluttua hänen oli vaikea pukea itse päälleen. Sormet eivät totelleet hänen käskyjään.

- Olin kuin pieni lapsi, kertoo Magnus.

Hän sanoo ajatelleensa myöhemmin, että hänen olisi pitänyt hakea heti apua. Hän oli kuitenkin aivan varma, että se menisi ohi. Hän kuvailee itseään itsepäiseksi. Kun sormet eivät totelleet häntä, hän ei suostunut luovuttamaan. Hän alkoi kilpailla itseään vastaan – hän taisteli, kunnes oli saanut sukat jalkaansa.

Lokakuussa tilanne oli kuitenkin edennyt niin pitkälle, että hänen oli pakko hakea apua.

Hän muistaa käännekohdan. Hän oli metsässä vanhempiensa kanssa. Oli hieno päivä syyskävelyyn. Magnuksen oli kuitenkin vaikea kävellä, kuten yleensäkin. Hän kaatui lyhyessä ajassa kolme kertaa eikä päässyt itse ylös.

- Se oli epämiellyttävää. Silloin ymmärsin, että kaikki ei ollut kunnossa, hän kertoo.

Hän kuvailee sitä niin, että keho ei reagoinut aivojen signaaleihin. Maassa maatessaan hän ajatteli, että nyt nostan jalan päästäkseni ylös, mutta jalka ei liikkunut.

Tieto helpotti
Magnus otettiin sisään sairaalaan. Kahden viikon kuluttua todettiin, että kipujen ja lihasheikkouden aiheuttaja oli GBS.

Nopea eteneminen on sairaudelle tyypillistä. Siihen sairastuneiden tila pahenee usein nopeasti vain muutamassa viikossa. Se voi alkaa kivuista käsivarsissa ja kämmenissä, kuten Magnuksen tapauksessa. Vielä tavallisempaa on, että se alkaa sääristä ja jalkateristä.

Magnukselle oli toisaalta helpotus saada tietää, mikä kehossa oli vikana. Varsinkin siksi, että selvisi, ettei kyse ole aivokasvaimesta.

- Se oli tosiaan valtava helpotus. Sairaalassa maatessaan pelkää tietysti pahinta. Kun minulle selitettiin, mikä GBS on, minun oli itse asiassa helppo hyväksyä se, hän kertoo.

Erona muihin autoimmuunisairauksiin GBS on yleensä ohimenevä. Oireet häviävät useimmiten muutaman kuukauden hoidon jälkeen.

Magnuksella on edelleen heikkoutta tietyissä lihaksissa, muun muassa käsivarsissa.

- Se on kuin eräänlainen onttouden tunne, hän selittää.

Huone kerrallaan
Hän kertoo väsyvänsä nopeammin. Joidenkin asioiden tekemiseen menee enemmän aikaa. Hänen on myös välillä vaikea nostaa raskaita esineitä.

- Tähän on kuitenkin ollut helppo tottua, sanoo Magnus.

Lihasväsymyksestä huolimatta hän liikkuu vaivattomasti. Hän ei tarvitse enää kyynärsauvoja, jotka hänellä oli aiemmin, ja hän tekee töitä tavalliseen tapaan.

- Selviydyn paremmin kuin uskoisinkaan. Huomaan, että minulla on ollut psyykkinen lukko, mutta nyt olen alkanut tehdä asioita yrityksen ja erehdyksen kautta, sanoo Magnus.

Hän kertoo kokeilleensa taas hiljattain sählyn pelaamista. Vauhti ei luonnollisesti ollut päätähuimaava, mutta hän pysyi kuitenkin mukana.

Talon remontoiminen kestää myös suunniteltua kauemmin.

- Olen tottunut siihen ja otan sen haasteena. Remontoimme huoneen kerrallaan, hän kertoo.