Meningokokki C

Nämä tiedot on tarkoitettu yksinomaan terveydenhoitohenkilöstölle.

Tietoa rokotteesta meningokokki C:n aiheuttamaa aivokalvontulehdusta vastaan.

Meningokokkitartunnat ovat melko harvinaisia, mutta hengenvaarallisia. Ne edellyttävät varhaisten oireiden huomaamista, jotta voidaan ryhtyä nopeasti toimeen ja potilaalle pystytään antamaan oikeaa hoitoa.

Meningokokkitartuntoja esiintyy kaikkialla maailmassa, mutta ne ovat yleisempiä tietyillä alueilla. Toisinaan tauti leviää ryhmään ihmisiä, jotka saavat tartunnan ja sairastuvat. Meningokokkitartunta voi aiheuttaa aivokalvontulehduksen ja/tai sepsiksen (septikemian).

Koko ajan tutkitaan tiiviisti, miten näitä sairauksia voitaisiin ennaltaehkäistä rokotuksilla. Nykyisillä jo käytössä olevilla rokotteilla saadaan aikaan melko lyhytaikainen suoja ja lapsille niillä ei saada täyttä suojaa. Nykyisin on kuitenkin olemassa myös uuden sukupolven uuteen teknologiaan perustuvia rokotteita, joilla saadaan parempi immuniteetti ja jotka myös stimuloivat immunologista muistia. Rokotteen ominaisuuksien ansiosta sitä voidaan käyttää jo 2 kuukauden ikäisille vauvoille.

• Takaisin ylös

Meningokokkitartunnan aiheuttaa Neisseria meningitidis, kapseloitunut gramnegatiivinen bakteeri, joka esiintyy yleensä pareittain (niin sanottuina diplokokkeina). Euroopassa tämä bakteeri aiheuttaa noin puolet kaikista bakteerin aiheuttamista aivokalvontulehdustapauksista. Meningokokkibakteereilden pinnalla on nystyjä (nauhamaisia ulokkeita), joiden ansiosta bakteeri voi kiinnittyä limakalvolle. Kapseloitumiskykyisten polysakkaridien (sokereiden ryhmä) kemiallisiin ja biologisiin ominaisuuksiin perustuen tiedämme nykyisin, että meningokokkeja on olemassa ainakin 13 seroryhmää. Tavallisimmat ovat A, B, C, Y ja W-135. Niin sanotulla meningiittivyöhykkeellä Keski-Afrikassa seroryhmä A on tavallisin, kun taas Euroopassa tavataan yleisimmin seroryhmiä B ja C. Neisseria meningitidis voi aiheuttaa yksittäisiä sairaustapauksia tai laajoja epidemioita.

Meningokokki tarttuu vain ihmisiin. Ihminen  voi olla bakteerin kantajia, jolloin bakteereita on nenän ja nielun limakalvoilla. Väestöstä noin 5-15 % on terveitä kantajia, mutta talvikuukausina luku voi nousta jopa 40 %:iin tietyissä väestöryhmissä (esim. varusmiehillä).¹

Meningokokkisairaudesta on olemassa kaksi kliinistä muotoa, jotka ilmenevät aivokalvontulehduksena tai sepsiksenä tai näiden kahden yhdistelmänä. Yleisin ilmenemismuoto on kuitenkin aivokalvontulehdus, joita on noin 80 % saiarustapauksista, kun taas nopeasti leviävää sepsistä esiintyy noin 10 %:lla. Niissä tapauksissa sepsis etenee niin nopeasti, ettei sairastuneelle ehdi kehittyä aivokalvontulehdusta.¹

• Takaisin ylös

Asianmukaisesta antibiootti- ja tehohoidosta huolimatta kuolleisuus meningokokkitartuntoihin on länsimaissa noin 10 %. Meningokokkisepsikseen sairastuneilla kuolleisuus saattaa ylittää jopa 40 %. Meningokokkitartunnan saaneista henkiin jääneistä 11-19 %:lle jää sairauden aiheuttamia komplikaatioita, kuten kuulovammoja ja/tai epilepsian kaltaisia neurologisia toimintahäiriöitä. Plastiikkakirurgiaa ja amputaatioita voidaan tarvita ihoverenvuototapauksissa, joiden seurauksena syntyy nekrooseja.¹

• Takaisin ylös

Meningokokkitartunnasta on säädetty tartuntatautilaissa ja se luokitellaan yhteiskunnalle vaaralliseksi taudiksi. Jos epäillään tartuntaa tai todetaan tartunta, on välittömästi otettava yhteyttä tartuntatautilääkäriin. On tärkeää tiedottaa sairauden oireista ja kehottaa huomioimaan , onko sairastuneen ympäristössä muita tartunnan saaneita. Samalla arvioidaan, onko aihetta antaa lähikosketuksessa olleille ennaltaehkäisevästi antibiootteja. Perheenjäseniä ja lähipiiriin kuuluvia henkilöitä hoidetaan nykyisin yleensä yhtenä annoksena otettavalla siprofloksasiinilla. Jos todetaan muita tartuntatapauksia, on harkittava rokottamisen aloittamista yhteistyössä tartuntatautilääkärin kanssa. Rokote ei korvaa antibioottiprofylaksiaa, koska rokotteen vaikutus on liian hidas estääkseen lähiympäristön sekundaaritapaukset. Rokote on sen sijaan ainoa tapa estää tautia leviämästä laajemmalle yhteiskuntaan tilanteessa, jossa epidemia on vasta aluillaan.

• Takaisin ylös

Meningiiitti on aivojen ja selkäytimen ympärillä olevien kudosten tulehdus. Aivoja ympäröivät kudokset muodostuvat kolmesta aivokalvosta pia mater (pehmytkalvo), arachnoidea (lukinkalvo) ja dura mater (kovakalvo).

Meningiittiä voivat aiheuttaa erilaiset mikro-organismit, kuten virukset ja bakteerit. Tavallisimpia ovat virusten aiheuttamat aivokalvontulehdukset. Seuraavassa kerrotaan virus- ja bakteeriperäisten aivokalvontulehdusten syistä.

Viruksen aiheuttamat aivokalvontulehdukset
Virusten aiheuttamat aivokalvontulehdukset ovat yleensä vähemmän vaarallisia kuin bakteerien aiheuttamat. Kuitenkin eräätvirukset, kuten tyypin 1 Herpes simplex ja puutiaisaivotulehdusvirus, aiheuttavat sellaisen taudin, joka vaikuttaa vaarallisesti aivoihin (nk. enkefaliitti).

Bakteerien aiheuttamat aivokalvontulehdukset
Bakteeriperäiseen aivokalvontulehdukseen sairastuu nopeammin kuin viruksen aiheuttamaan aivokalvontulehdukseen. Toisinaan voi kuitenkin ollta vaikeaa erottaa bakteeri- ja virusperäistä aivokalvontulehdusta pelkästään kliinisten oireiden perusteella. Bakteeriperäiset aivokalvontulehdukset ovat aina vakavia ja viivyttely niiden hoidossa lisää pysyvien aivovaurioiden ja kuoleman riskiä. Bakteeriperäinen aivokalvontulehdus voin nopeista hoitotoimenpiteistä huolimatta johtaa pysyviin vaurioihin (20-30 %:lla) tai kuolemaan (10-30 %:lla).

• Takaisin ylös

Meningokokkibakteerit tarttuvat syljestä pisaratartuntana tai suorassa kosketuksessa tartunnan saaneeseen (myös terveisiin kantajiin) muun muassa suutelemalla tai juomalla samasta lasista. Meningokokit ovat erittäin lyhytikäisiä ihmiskehon ulkopuolella ja siksi bakteeri ei elä kauaa tilassa, jossa sairastunut ihminen on käynyt.

Meningokokkibakteeri muodostaa kolonioita nenään ja nieluun ja voi sen jälkeen tunkeutua limakalvoihin ja sitä kautta verenkiertoon. Jos bakteerit siirtyvät veri-aivoesteen läpi, ihminen voi sairastua aivokalvontulehdukseen. Jos bakteerit leviävät nopeasti verenkiertoon, se voi aiheuttaa sepsiksen.

• Takaisin ylös

Inkubaatioaika on 2–10 päivää, mutta yleensä ihminen sairastuu 4 päivän kuluessa tartunnansaannista. Aikuinen voi sairastua vakavasti vuorokauden kuluttua ensioireista, mutta lapsilla taudin eteneminen voi olla vieläkin nopeampaa. Koska taudinkuva vaihtelee alun lievistä oireista räjähtävään vakavaan sairauteen, potilaan tila on arvioitava välittömästi, jos on aihetta epäillä aivokalvontulehdusta.

• Takaisin ylös

Useimmat meningokokkitartunnan saaneet ovat ennen tartuntaa olleet terveitä eikä heillä ole sairastumisen riskitekijöitä. Tiettyjen tekijöiden tiedetään kuitenkin lisäävän sairastumisriskiä.

• Tartunnan voi saada mihin aikaan vuodesta tahansa, mutta sairastumisriski on suurin talvikuukausien aikana.
• Meningokokki tarttuu kaikenikäisiin, mutta tavallisimmin tartunnan saavat alle 5-vuotiaat. Tartunnat ovat yleisempiä pikkulapsilla siksi, että heidän immuunipuolustuksensa ei ole vielä täysin kehittynyt. Tartuntariski on suurempi myös murrosikäisillä, mikä liittyy todennäköisesti heidän sosiaaliseen käyttäytymiseen, johon liittyvät tiiviit ja läheiset kontaktit muihin. Tiivis ja läheinen kosketus muihin ihmisiin (esimerkiksi varusmiespalvelu tai päiväkoti) on tunnettu sosiaalinen riskitekijä.
• Tupakoitsijoilla ja passiiviselle tupakoinnille altistuneilla lapsilla on myös suurempi riski saada tartunta. Syynä siihen ovat todennäköisesti paikallisten suojatekijöiden, kuten limakalvojen ja värekarvojen, vaurioituminen.
• Riski on suurempi myös tiettyjen limakalvoja vaurioittavien tartuntojen, kuten influenssan tai mykoplasman jälkeen.
• Lisäksi riskiryhmään kuuluvat ihmiset, joilla ei ole pernaa (asplenia), tai joiden immuunipuolustus on heikentynyt esimerkiksi komplementtipuutoksen vuoksi.
  

Meningokokin eri alaryhmien (subtyyppien) kyky aiheuttaa sairautta (virulenssi) vaihtelee. Eri seroryhmissä on alaryhmiä, jotka aiheuttava sairautta muita voimakkaammin (hypervirulenssi). Se on huomattu muun muassa joidenkin Euroopan maiden serotyyppi C:n alaryhmien kohdalla, jotka aiheuttavat enemmän sairas-ja kuolemantapauksia.²

Miksi kaikki tartunnan saaneet eivät sairastu?
Meningokokkibakteerien kanssa kosketuksissa ollut ihminen voi saada tartunnan mutta olla sairastumatta. Silloin hän on niin kutsuttu terve kantaja. Hänen nenänsä ja/tai nielunsa limakalvolla on silloin bakteereita. Limakalvoille muodostuneet bakteerikasvustot aktivoivat kehon immuunipuolustuksen ja sen seurauksena ihminen ei sairastu. Tällä tavoin luonnollinen vastustuskyky kehittyy vähitellen kahden ensimmäisen viikon aikana, jolloin ihminen on bakteerin kantaja. On hyvin epätavallista, että sama ihminen sen jälkeen sairastuisi kyseisen meningokokkikannan bakteerista. Ihminen voi olla bakteerien kantaja 6-12 kuukautta. Siten syntynyt immuniteetti kestää joitakin vuosia. Sen jälkeen ihminen voi olla jälleen altis saamaan aiemmin kantamiensa bakteerien tartunnan.

Kuume	Päänsärky	Niskan jäykkyys	Valonarkuus	Lihaskivut

• Takaisin ylös

Meningokokkitartunnan oireet voivat usein olla epätavanomaisia ja ne on helppo sekoittaa influenssan oireisiin. Sairastuminen tapahtuu yleensä nopeasti ja siihen liittyy kuumetta, päänsärkyä ja yleistilan huononeminen. Sairastuneella voi olla muitakin oireita, kuten ripulia, oksentelua, kouristuksia, tajunnantason heikkenemistä ja ihottumaa/ihoverenvuotoa.

Imeväisillä voi olla edellä mainittujen oireiden lisäksi huono ruokahalu, pullottava aukile ja kohonnut aivopaine, kirkuvaa itkua ja hengitysvaikeuksia.

• Takaisin ylös

Ihoverenvuodot ovat tavallisia meningokokkitartuntojen yhteydessä ja niitä ilmenee noin puolella sairastuneista. Verenvuotokohdat voivat olla halkaisijaltaan 1–2 mm ja muistuttaa pieniä punaisia tai tummanvioletteja ihottumanäppylöitä (petekioita). Ihottumakohdat voivat olla myös suuria ja muistuttaa mustelmia (ekymoosi). Jos verenvuotokohdat lisääntyvät tai kasvavat nopeasti, tilaa kutsutaan nimellä purpura fulminans. Ihoverenvuoto johtuu rikkoutuneista meningokokkibakteereista vapautuvista endotoksiineista. Jotta ihottumat havaitaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, on tärkeää tutkia epäselvän kuumetapauksen iho kokonaan.

• Takaisin ylös

Meningokokkitartunta voi edetä nopeasti ja johtaa kuolemaan. Sen vuoksi nopea diagnoosi ja hoidon aloittaminen ovat äärimmäisen tärkeitä, jotta voidaan estää neurologiset vauriot ja kuolemantapaukset. Jos on syytä epäillä meningiittiä, tehdään selkäydinpunktio, minkä jälkeen selkäydinnestenäyte lähetetään tutkittavaksi mikroskooppisesti ja kemiallisesti, jotta saadaan selvyys siihen, onko kyseessä viruksen vai bakteerin aiheuttama aivokalvontulehdus. Samalla selkäydinnesteestä ja verestä, usein myös nielusta ja nenästä otetusta näytteestä, tehdään bakteeriviljely.

• Takaisin ylös

Aivokalvontulehduspotilaat hoidetaan yleensä teho-osastolla. Jos on kliinisesti syytä epäillä meningokokkitartuntaa, aloitetaan välittömästi hoito laskimoon annettavalla antibiootilla. Aivokalvontulehdusepäilytapauksissa potilaalle aloitetaan antibioottihoito mieluiten jo ennen sairaalaan kuljettamista. Ennen kuin mahdollisen resistenssin selvittämiseksi tehdyn viljelyn tulos saadaan, aloitetaan yleensä antibioottihoito nykyaikaisella kefalosporiini-valmisteella (kefotaksiimi tai keftriaksoni). Se tehdään siksi, että voidaan estää kaikki mahdolliset bakteeriperäiset meningiitit. Jos potilaalla todetaan meningokokki, lääkitys vaihdetaan useimmissa tapauksissa laskimoon annettavaan penisilliiniin (bentsyylipenisilliini).

• Takaisin ylös

Jo 30 vuotta sitten oli käytössä niin kutsuttuja polysakkaridirokotteita, jotka suojaavat joitakin meningokokkibakteerin seroryhmiä vastaan. Myynnissä olevia rokotteita on olemassa seroryhmiä A ja C vastaan sekä neljää ryhmää eli seroryhmiä A, C, Y ja W-135 vastaan. Polysakkaridirokotteiden haittapuolena on se, että niiden antama suoja on melko lyhytkestoinen. Tehosterokotuksia tarvitaan suojan ylläpitämiseksi. Rokote on hyväksytty käytettäväksi 2 vuoden iästä lähtien, koska sen on todettu antavan lapsille vain osittaisen suojan. Kuitenkin juuri pikkulapset muodostavat meningokokkitartuntojen suuren riskiryhmän.³

Viime vuosina on kehitetty uudenlainen rokote eli niin kutsuttu yhdistelmärokote. Tämä rokote koostuu bakteerin kapselista otetusta sokeriosasta (polysakkaridi), joka on yhdistetty valkuaisaineeseen (proteiiniin). Tämäntyyppisen rokotteen etuna on se, että myös aivan pienet lapset, joiden immuunipuolustus ei vielä ole kehittynyt, saavat rokotteesta pitkäaikaisen suojan. Yhdistelmärokotetekniikkaa on aiemmin käytetty Haemophilus influenzae tyypin B -rokotteen valmistuksessa.

Miten nykyinen meningokokkirokote toimii?
Vanhantyyppiset polysakkaridirokotteet ovat yhä käytössä, mutta ne stimuloivat vain B-lymfosyyttejä muodostamaan suojaavia vasta-aineita. Nämä rokotteet eivät aktivoit T-lymfosyyttejä eivätkä siten muodosta immunologista muistijälkeä. Niin kutsuttu T-soluista riippuvainen vasta-ainepuolustus johtaa myös siihen, että vasta-aineita on kehossa vain rajoitetun ajan.³

Uudet yhdistelmärokotteet, joita on nyt saatavana seroryhmän C meningokokkibakteereita vastaan, stimuloivat B-lymfosyytteja tuottamaan vasta-aineita. Tämä rokote stimuloi kuitenkin myös T-lymfosyyttejä, jotka vahvistavat B-lymfosyyttien vasta-ainetuotantoa. Koska T-lymfosyytit aktivoituvat, rokotteesta jää immunologinen muistijälki, joka takaa pitkäaikaisen suojan.⁴

Onko yhdistelmärokotteita meningokokkia vastaan?
Kyllä, yksi niistä on NeisVac-C, meningokokin seroryhmän C polysakkaridiyhdistelmärokote. Sitä valmistaa Baxter. NeisVac-C on tarkoitettu 2 kuukautta täyttäneiden lasten, nuorten ja aikuisten aktiiviseen rokottamiseen, jolla ehkäistään Neisseria meningitidis -bakteerin seroryhmän C aiheuttamaa tartuntatautia.

• Takaisin ylös

1 Rosenstein NE, Perkins BA, Stephens DS, Popovic T, Hughes JM. Meningococcal disease. N Engl J Med, 2001; 344: 1378-88.

2 Handford S, Ramsay M, Fox A, on behalf of EU Invasive Bacterial Infections Surveillance (EU-IBIS) Network. Epidemiology of invasive meningococcal disease in the European Union, 1999-2001 - the need for conjugate Men C vaccine. 13th International Pathogenic Neisseria Conference, September 1-6, 2002; Oslo, Norway.

3 Richmond P, et al. Ability of 3 Different Meningococcal C Conjugate Vaccines to Induce Immunologic Memory after a Single Dose in UK Toddlers. J Infect Dis 2001;183:160-3.

4 Richmond P, et al. Safety and immunogenicity of a new Neisseria meningitidis serogroup C-tetanus toxoid conjugate vaccine in healthy adults. Vaccine 2000;18:641-6

• Takaisin ylös